Kun kesälomat loppuvat – pärjääkö äiti tai isä taas yksin kotona?

Kesällä elämä on usein vähän erilaista. Lapset ja lapsenlapset käyvät kylässä tavallista useammin, mökille ja pihalle löytyy seuraa ja läheisen luona poiketaan ehkä muutenkin useammin. Samalla tulee huomaamatta tehtyä pieniä asioita: käytyä kaupassa, laitettua ruokaa, vaihdettua lakanat tai muistutettua lääkkeistä.

Kun lomat loppuvat ja arki taas alkaa, välimatkat voivat tuntua pidemmiltä. Silloin mieleen saattaa hiipiä kysymys:

Miten äiti tai isä oikeastaan pärjää silloin, kun emme ole paikalla?

Pienet muutokset voivat kertoa avun tarpeesta

Avun tarve ei aina ala yhdestä suuresta muutoksesta. Usein ensimmäiset merkit ovat pieniä.

Jääkaapissa ei ehkä olekaan samalla tavalla ruokaa kuin ennen. Lääkkeet unohtuvat silloin tällöin. Pyykit tai siivous alkavat jäädä tekemättä. Ulkona liikkuminen vähenee tai suihkuun meneminen tuntuu vaikealta.

Myös yksinäisyys voi lisääntyä, kun kesän vierailut vähenevät ja muut palaavat omaan arkeensa.

Läheisen kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, jos:

• ruoka jää syömättä tai paino alkaa laskea
• lääkkeiden ottaminen unohtuu
• kodin siisteys muuttuu selvästi aiemmasta
• peseytyminen tai pukeutuminen alkaa olla hankalaa
• liikkuminen muuttuu epävarmaksi tai kaatumisia sattuu
• kaupassa käyminen tai asioiden hoitaminen vaikeutuu
• läheinen vetäytyy tai vaikuttaa tavallista yksinäisemmältä
• muistissa tai arjen hahmottamisessa tapahtuu muutoksia.

Yksi merkki ei vielä tarkoita, ettei ihminen pärjäisi kotona. Mutta jos muutoksia alkaa näkyä useampia, niistä kannattaa keskustella ajoissa.

Apua ei tarvitse odottaa siihen asti, että kotona ei enää pärjää

Moni ajattelee kotihoitoa vasta silloin, kun avun tarve on jo suuri. Todellisuudessa pienikin apu oikeassa vaiheessa voi helpottaa arkea merkittävästi ja tukea sitä, että kotona pystyy asumaan turvallisesti mahdollisimman pitkään.

Apua voidaan tarvita esimerkiksi lääkehoidossa, peseytymisessä, pukeutumisessa, ruokailussa, asioinnissa tai kodin päivittäisissä askareissa.

Joskus kaikkein tärkeintä on, että joku käy säännöllisesti katsomassa, miten päivä on lähtenyt käyntiin ja että kaikki on hyvin.

Avun ei myöskään tarvitse tarkoittaa joka päivä tapahtuvaa kotihoitoa. Jo yhdestä tai muutamasta käynnistä viikossa voi olla suuri hyöty sekä ikääntyneelle että hänen läheisilleen.

Entä jos en tiedä, tarvitseeko läheiseni vielä kotihoitoa?

Sitä ei tarvitse tietää etukäteen.

Usein paras ensimmäinen askel on keskustelu. Miten arki sujuu? Mikä tuntuu vielä helpolta ja missä asioissa apu tekisi elämästä turvallisempaa tai mukavampaa?

Myös läheinen voi ottaa yhteyttä ja kysyä neuvoa.

Kotihoito100:ssa meille saa soittaa myös silloin, kun ette vielä tiedä, millaista apua tarvitaan. Mietitään yhdessä, millainen ratkaisu sopisi juuri teidän perheenne tilanteeseen.

Tavoitteena ei ole ottaa asioita pois ihmiseltä, vaan auttaa niissä kohdissa, joissa apua tarvitaan – niin että mahdollisimman paljon tuttua ja omaa elämää voi jatkua omassa kodissa.

Jos kesän aikana heräsi huoli, siihen kannattaa tarttua nyt

Jos huomasit kesällä äidin, isän tai muun läheisen luona asioita, jotka jäivät mietityttämään, älä jää huolen kanssa yksin.

Joskus jo pieni apu voi tuoda suuren turvallisuuden tunteen.

Ota yhteyttä Kotihoito100:aan. Voit soittaa meille ihan vain kysyäksesi neuvoa – mietitään yhdessä, miten läheisesi arkea voisi helpottaa.

Kotihoito100 – turvallista ja lämminhenkistä apua omaan kotiin.